Huh huh mikä reissu! Tapahtumarikkaasta matkasta maailmancupin osakilpailuun selviydytty. Kaikki ei niin sanotusti mennyt putkeen, vaikka kisaan asetettu tavoite saavutettiinkin ja kaikki pääsivät lopulta kotisuomeen :D
Vaiherikas matka alkoi keskiviikko iltapäivänä 11.5 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Ylimääräistä jännitystä oli ilmassa heti alkuunsa, sillä itse hyppäsin taksiin Helsingin yliopiston edustalta ja hurautin suoraan pääsykokeista kentälle. Kaikki (minä mukaan lukien) selviydyttiin kuitenkin kentälle ajoissa ja niinpä matka yhdessä Glorian kanssa kohti Vigoa alkoi. Lensimmekin ensin Lissaboniin, josta jatkoimme lentäen vielä Portoon, josta matkattiin Vigoon bussilla. Epäonneksemme ensimmäisen lennon aikana Pikku-Neaan iski heillä kotona vellonnut oksennustauti ja loppumatka sujuikin täten Nean osalta sangen rattoisasti...
Perille saavuttiin vasta torstai aamu-yöstä seikkailtuamme ensin hieman bussilla Vigossa etsiessämme suljetun tien takia kiertoreittiä hotellillemme.
Torstaina pääsimme hieman kiertelemään kaupungille ennen illan vapaita harjoituksia. Harjoituksiin lähdettiin koko joukkueen voimin, mutta kisapaikalle saavuttaessa Pikku-Nean vointi oli jälleen huonontunut niin että hän jätti treenin väliin ja huilaili katsomossa, jossa huolestuneet kisajärjestäjät koittivat kovasti tarjota Nealle lääkäriä ja jopa ambulanssikyytiä :DD
Vapaiden harjoitusten aikataulu oli sangen espanjalainen ja kyllästyttyämme odottamaan varsinaiselle kisamatolle pääsyä, päätimme tehdä kokonaisen harkkapuolella. Varmuuden vuoksi kokeilimme myös nostoja ilman Neaa. Näihin varasuunnitelmiin ei kuitenkaan onneksi tarvinnut turvautua vaan Nea kisasi urheasti molempina päivinä. Oot Nea meidän sankari <3
Perjantaina olinkin sitten virallinen kisaharkka ja alkukilpailu, eli normi kisapäivä. Varsinainen suoritus ei ollut mitenkään päätä huimaava; ei suuria virheitä, mutta liikaa kaikkea pientä. Tuloksena alkukilpailu seitsemäs sija pistein 16.35 ja finaalipaikka. Pikku-Nean epäonni jatkui matkalla kisapaikalta hotellille: kännykkä jäi taksiin ja koska sitä ei näyttänyt löytyvän päätettiin liittymä sulkea.
Lauantaina olikin sitten vuorossa finaali. Päivä starttasi harkkakierroksella melko autiolla kisapaikalla, jolla näkyikin vain lähinnä suomalaisjoukkueita. Harkka oli hyvä ja valmentajatkin olivat tyytyväisiä. Itse kisaan valmistautuminen ei sujunut ilman draamaa vaan pikku-Nea päättikin vielä niin sanotusti vähän tyhjentää mahalaukuaan ennen suoritusta. Kisasuoritus ei ollut yhtä onnistunut kuin aamun harkka vaan suorituksessa tuli muutama selkeä virhe, jotka myös verottivat hieman finaalin pisteitä, jotka olivat 16.10. Yhteispisteet 32.45 takasivat kuitenkin seitsemännen sijan ja neljä maailmancup-pistettä. Täten olemme kahden osakilpailun jälkeen maailmancupissa viidentenä kymmenellä pisteellämme. Kerrottakoon vielä, että aivan uskomaton sattumus tapahtui poistuessamme kisapaikalta; ohi ajanut taksi osoitti meitä ja ojensi meille Pikku-Nean kännykän. Mikä mäihä!
Sunnuntaina oli tarkoitus suunnata rannalle, mutta ulkona kävi sen verta kylmä viima, että hylkäsimme idean ja lähdimmekin vielä kaupungille, jossa turististit napsivat meistä ahkerasti kuvia. Mahtavaa olla turistinähtävyys (Y) Iltapäivästä olikin jo aika hypätä bussiin kohti Porton lentokenttää. Matkan vaikeudet eivät suinkaan olleet vielä takanapäin. Lentokentällä muun samalla lennolla olleen Suomen delegaation jo saatua boarding passinsa ja siirryttyä turvatarkatuksen läpi kohti porttia, olimme me Freyat ja kaksi huoltajaa vielä lähtöselvitystiskillä odottelemassa lopuillekin meistä boarding passeja. Pitkän odottelun jälkeen selviää, että kone on ylibuukattu ja että emme kaikki välttämättä mahdu koneeseen. Tässä vaiheessa ilman lippuja olivat minä (Minna), Nebe (Nea) ja Tibe (Tiina). Vähän ennen lennon lähtöa vapautui vielä yksi paikka lennolle ja sovimme yksissä tuumin, että Tibe lähtee sillä hänellä oli töitä seuraavana päivänä. Kaikista mahdollisista yrityksistä huolimatta minä ja Nebe jäimme sitten kahdestaan Portugaliin selvittelemään kotiin pääsyämme muiden astellessa koneeseen kohti Lissabonia. Lentoyhtiö onneksi järkkäsi meidät sattumalta samalle lennolle Ovo teamin, Fosforeiden, Minettien ja Sanixin kanssa. Tämä lento lähti kuitenkin vasta seuraavana aamuna niinpä jäimme Neben kanssa kahdestaan yhdeksi yöksi minilomalle Portugaliin. Luonnollisesti lentoyhtiö kustansi meille taksit, ruokailut ja majoituksen läheisessä hotellissa eli pistettiin niin sanotusti virman piikkiin ;)
Maanantaina kaikki sujui ongelmitta ja voin kertoa voittajafiiliksen olleen melkoinen saatuamme boarding passit vihdoin kouraamme. Matka kohti kotia alkoi lennolla Frankfurtiin, josta matka jatkui Helsinki-Vantaalle. Alkuillasta oltiinkin sitten jo vihdoin kotona. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
ps. Pakko vielä sanoa, että kisoissa oli mahtava suomalaishenki ja kannustus oli kohdillaan! Kiitos siis koko Suomen delegaatiolle ja mukana olleille kannustajille. Uskaltaisin veikata, että Tarton MM-kisoissa fiilis tulee olemaan katossa ja huutomyrsky lähes yhtä valtaisa kuin kauppatorilla viime maanataina :) SUOMI FINLAND !!
