Liekki on sammunut

Vuonna 2005 alkoi Freyat-joukkueen tarina, kun Järvenpää ja Mäntsälä yhdisti voimansa. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin on aika siirtyä elämässä eteenpäin ja piirtää piste tarinallemme. Kovalla motivaatiolla ollaan ponnistettu pohjalta korkealle. Matka tähän pisteeseen on ollut kova ja kuoppainen ja siihen on mahtunut tuhanisa treenitunteja, kymmeniä kisoja ja leirejä sekä verta, hikeä ja kyyneliä. Katkeria epäonnistumisia on ollut useita, mutta myös niitä onnistumisen hetkiä, jolloin kaikki on mennyt nappiin. Mieleen tulee ainakin ensimmäinen SM-pronssi vuonna 2006, edustuspaikka Bulgarian MM-kisoissa 2010 ja MM-finaali Tartossa. Hienointa on se kun voi kävellä itseluottamusta uhkuen tyhjälle kilpailumatolle ja kuulla yleisön huutomyrskyn, asettua rauhallisesti alkuasentoon ja odottaa kun tuttu musiikki alkaa kaikua suuressa hallissa. Adrenaliini virtaa kehossa ja voi eläytyä täysillä kertomaan tarinaa yleisölle. Niistä pienistä hetkistä ja jokaisesta liikkeestä pitää nauttia, sillä ne eivät kestä ikuisesti. Parasta on nähdä kesken ohjelman joukkuekavereiden silmistä, että nyt voimistellaan joka solulla ja kaikki menee kauniisti juuri niinkuin pitääkin. Nappisuorituksen jälkeen on mahtavaa kuunnella yleisöä, joka huutaa meille, meidän ohjelmalle ja meidän onnistumiselle. Uskon, ettei mikään muu laji kuin joukkuevoimistelu voi tarjota samaa.

Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet urastamme totta. Kiitos yleisölle ja tuomareille, kiitos Svolille ja Järvenpään Voimistelijoille. Kiitos vanhemmille, uskollisille kannustusjoukoillemme ja pääsponsoreillemme. Suurkiitos valmentajille, te olette tehneet meistä huippu-urheilijoita ja opettaneet meidät tekemään tinkimättömästi töitä kehittymisemme eteen. Olette muovanneet meistä hyviä voimistelijoita ja antaneet meille eväät siihen, että jonain päivänä saavutamme yhteisen unelman, pääsyn MM-kisoihin. Ennenkaikkea kiitos Freyat siitä, että olen saanut kokea kaikki nämä hetket yhdessä tämän joukkueen kanssa <3

Tere tulemast Tartusse! MM-kilpailut 2011

Kausi on vihdoin saatu pakettiin, koulut ovat loppuneet ja viimeisetkin pääsykokeet ovat nyt takanapäin. Onkin siis oiva hetki palata hetkeksi MM-kisa tunnelmiin. Tämän vuoden MM-kisat olivat tosiaan 11.-12.6 Virossa, Miss Valentine-kilpailuistakin tutussa Tarton kaupungissa. Matkassa mukana olivat Freyat teamin lisäksi Ovo team ja Minetit, Svolin edustajia, tuomareita sekä paljon suomalaiskannattajia, jotka nostivat kisahallin tunnelman korkeuksiin: Suomen liput liehuivat, Suomi Finland -huudot raikuivat ja huutomyrsky oli sanoin kuvaamattoman valtaisa.



Jos kannustus oli kohdallaan niin olivat myös kisajärjestelyt: kisapaikalla oli kahdeksan kokonaista mattoaluetta, joten harjoittelu tilaa riitti. Mahtavaa oli myös se, että kotiin jääneet kannattajat pystyivät seuraamaan kilpailuja livenä netin välityksellä. ( linkki MM-kisa videoihin: http://www.livestream.com/voltigierdvd/folder?dirId=4b1c7f67-2e46-4554-9c5b-efc53ab68ef5 ) Tunnelma ja voimistelun ilo välittyivät kotisuomeen asti, sillä kyyneleitä vuodatettiin niin koti- ja kisakatsomossakin kuin joukkueen ja valmennustiimin keskuudessa.


Kotiin tuomisina MM-kilpailuista oli tavoitteiden mukainen 7. sija, kansainvälisten kilpailujen omat ennästyspisteet (17.10 + 16.90), MM-finaalissa tullut kauden paras suoritus, maakilpailun 3. sija ja ennenkaikkea kokemus voimistella MM-kilpailussa tässä joukkueessa, sillä matolla, siinä huutomyrskyssä, sillä fiiliksellä. Näitä hetkiä tullaan muistelemaan kyyneleet silmissä, mutta hymy huulilla.


Kaiken kaikkiaan kulunut kausi oli loistava. Kaikki asetetut tavoitteet saavutettiin: pääsy tämän vuoden maajoukkueeseen, pääsy MM-kilpailujen kuumaan ryhmään sekä pitkäaikaisen unelman toteutuminen: MM-finaalissa voimisteleminen. Paluu kilpa-areenoille oli siis kannattava päätös; uurastus palkittiin, eikä turhaan annettu jälleen kerran kaikkeamme tälle lajille ja ennen kaikkea tälle joukkueelle.


ps. Nämä eivät kuitenkaan olleet vielä ne jäähyväissanat, joten pysykää kuulolla!

kuvat: Pasi Jalonen

Surkeiden sattumusten sarja: Maailmancup II Vigo, Espanja

Hola!
Huh huh mikä reissu! Tapahtumarikkaasta matkasta maailmancupin II osakilpailuun selviydytty. Kaikki ei niin sanotusti mennyt putkeen, vaikka kisaan asetettu tavoite saavutettiinkin ja kaikki pääsivät lopulta kotisuomeen :D

Vaiherikas matka alkoi keskiviikko iltapäivänä 11.5 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Ylimääräistä jännitystä oli ilmassa heti alkuunsa, sillä itse hyppäsin taksiin Helsingin yliopiston edustalta ja hurautin suoraan pääsykokeista kentälle. Kaikki (minä mukaan lukien) selviydyttiin kuitenkin kentälle ajoissa ja niinpä matka yhdessä Glorian kanssa kohti Vigoa alkoi. Lensimmekin ensin Lissaboniin, josta jatkoimme lentäen vielä Portoon, josta matkattiin Vigoon bussilla. Epäonneksemme ensimmäisen lennon aikana Pikku-Neaan iski heillä kotona vellonnut oksennustauti ja loppumatka sujuikin täten Nean osalta sangen rattoisasti...
Perille saavuttiin vasta torstai aamu-yöstä seikkailtuamme ensin hieman bussilla Vigossa etsiessämme suljetun tien takia kiertoreittiä hotellillemme.


Torstaina pääsimme hieman kiertelemään kaupungille ennen illan vapaita harjoituksia. Harjoituksiin lähdettiin koko joukkueen voimin, mutta kisapaikalle saavuttaessa Pikku-Nean vointi oli jälleen huonontunut niin että hän jätti treenin väliin ja huilaili katsomossa, jossa huolestuneet kisajärjestäjät koittivat kovasti tarjota Nealle lääkäriä ja jopa ambulanssikyytiä :DD
Vapaiden harjoitusten aikataulu oli sangen espanjalainen ja kyllästyttyämme odottamaan varsinaiselle kisamatolle pääsyä, päätimme tehdä kokonaisen harkkapuolella. Varmuuden vuoksi kokeilimme myös nostoja ilman Neaa. Näihin varasuunnitelmiin ei kuitenkaan onneksi tarvinnut turvautua vaan Nea kisasi urheasti molempina päivinä. Oot Nea meidän sankari <3

Perjantaina olinkin sitten virallinen kisaharkka ja alkukilpailu, eli normi kisapäivä. Varsinainen suoritus ei ollut mitenkään päätä huimaava; ei suuria virheitä, mutta liikaa kaikkea pientä. Tuloksena alkukilpailu seitsemäs sija pistein 16.35 ja finaalipaikka. Pikku-Nean epäonni jatkui matkalla kisapaikalta hotellille: kännykkä jäi taksiin ja koska sitä ei näyttänyt löytyvän päätettiin liittymä sulkea.



Lauantaina olikin sitten vuorossa finaali. Päivä starttasi harkkakierroksella melko autiolla kisapaikalla, jolla näkyikin vain lähinnä suomalaisjoukkueita. Harkka oli hyvä ja valmentajatkin olivat tyytyväisiä. Itse kisaan valmistautuminen ei sujunut ilman draamaa vaan pikku-Nea päättikin vielä niin sanotusti vähän tyhjentää mahalaukuaan ennen suoritusta. Kisasuoritus ei ollut yhtä onnistunut kuin aamun harkka vaan suorituksessa tuli muutama selkeä virhe, jotka myös verottivat hieman finaalin pisteitä, jotka olivat 16.10. Yhteispisteet 32.45 takasivat kuitenkin seitsemännen sijan ja neljä maailmancup-pistettä. Täten olemme kahden osakilpailun jälkeen maailmancupissa viidentenä kymmenellä pisteellämme. Kerrottakoon vielä, että aivan uskomaton sattumus tapahtui poistuessamme kisapaikalta; ohi ajanut taksi osoitti meitä ja ojensi meille Pikku-Nean kännykän. Mikä mäihä!




Sunnuntaina oli tarkoitus suunnata rannalle, mutta ulkona kävi sen verta kylmä viima, että hylkäsimme idean ja lähdimmekin vielä kaupungille, jossa turististit napsivat meistä ahkerasti kuvia. Mahtavaa olla turistinähtävyys (Y) Iltapäivästä olikin jo aika hypätä bussiin kohti Porton lentokenttää. Matkan vaikeudet eivät suinkaan olleet vielä takanapäin. Lentokentällä muun samalla lennolla olleen Suomen delegaation jo saatua boarding passinsa ja siirryttyä turvatarkatuksen läpi kohti porttia, olimme me Freyat ja kaksi huoltajaa vielä lähtöselvitystiskillä odottelemassa lopuillekin meistä boarding passeja. Pitkän odottelun jälkeen selviää, että kone on ylibuukattu ja että emme kaikki välttämättä mahdu koneeseen. Tässä vaiheessa ilman lippuja olivat minä (Minna), Nebe (Nea) ja Tibe (Tiina). Vähän ennen lennon lähtöa vapautui vielä yksi paikka lennolle ja sovimme yksissä tuumin, että Tibe lähtee sillä hänellä oli töitä seuraavana päivänä. Kaikista mahdollisista yrityksistä huolimatta minä ja Nebe jäimme sitten kahdestaan Portugaliin selvittelemään kotiin pääsyämme muiden astellessa koneeseen kohti Lissabonia. Lentoyhtiö onneksi järkkäsi meidät sattumalta samalle lennolle Ovo teamin, Fosforeiden, Minettien ja Sanixin kanssa. Tämä lento lähti kuitenkin vasta seuraavana aamuna niinpä jäimme Neben kanssa kahdestaan yhdeksi yöksi minilomalle Portugaliin. Luonnollisesti lentoyhtiö kustansi meille taksit, ruokailut ja majoituksen läheisessä hotellissa eli pistettiin niin sanotusti virman piikkiin ;)

Maanantaina kaikki sujui ongelmitta ja voin kertoa voittajafiiliksen olleen melkoinen saatuamme boarding passit vihdoin kouraamme. Matka kohti kotia alkoi lennolla Frankfurtiin, josta matka jatkui Helsinki-Vantaalle. Alkuillasta oltiinkin sitten jo vihdoin kotona. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

ps. Pakko vielä sanoa, että kisoissa oli mahtava suomalaishenki ja kannustus oli kohdillaan! Kiitos siis koko Suomen delegaatiolle ja mukana olleille kannustajille. Uskaltaisin veikata, että Tarton MM-kisoissa fiilis tulee olemaan katossa ja huutomyrsky lähes yhtä valtaisa kuin kauppatorilla viime maanataina :) SUOMI FINLAND !!

WC SM ja MM-karsinta

Ensinnäkin pahoittelut että näiden juttujen kirjottaminen on vähän venyny, mut parempi myöhään ku ei milloinkaa :D vai mitä.. Nojoo siis tässähän on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Huhtikuun alussa oli Vantaalla World cup ja siellä selvitettiin tiemme finaaliin. Seuraavan viikonlopun aluekisat skipattiin ja pidettiin treenit, koska katsottiin ne tarpeellisemmiksi kun pienet aluekisat.. Sitten oli SM-kisat Jyväskylässä, joista kotiintuomisiksi tuli hopeaa :) ja tärkeät 9 karsintapistettä. Suoritukset eivät olleet kovinkaan onnistuneita ja parannettavaa jäi MM-karsintakisaan. Viikonloppu oli erikoinen aikataulultaan ja järjestelyiltään, koska samaan aikaan oli kaikkien voimistelulajien SMkisat. Alkukisa oli jo aamulla ja iltapäivällä käytiin kattomassa telinevoimistelua ja akrobatiavoimistelua joka oli kyll makeen näköstä! Käytiin kans pyörähtää Jyväskylän keskustas syömässä ja kahvilla. Kiitti kuskille, Jakke oot paras ;) Tossa alla on SM kisojen kuvasaldoa..

Viime tiistaina Espoossa oli MM-karsintakisa, jossa ratkastiin mm edustuspaikat. Ilta oli rankka ja pitkä, mutta meillä pysyi pää kylmänä ja onnistuttiin tekemään kaksi hyvää suoritusta. Pisteetkin nousi vihdoin yli 18! Siispä lunastettiin MM-edustuspaikka tänäkin vuonna :) Ens viikon keskiikkona lähdetään Espanjan Vigoon Maailman Cuppiin. Nyt siis edessä muutamat treenit kotisalilla, pientä hiontaa, viimeistelyä ja hyppyjen terävöittämistä. Kiitos vielä kannustusjoukoille, jotka piti taas kovaa ääntä katsomon puolella! Jatkakaa samaan malliin :D

The time of my life

Nyt on kisakausi saatu avattua viime viikonlopun Caribia cupissa. Meidän osalta kisat meni hyvin ja kotiin tuotiin kisojen kirkkain mitali :) Täytyy kyllä myöntää et jännitystä on ollu ilmassa koko viikon treeneissä ja kisapaikalla kans, vaikka muutamat kisat on tullu kisattuu vuosien varrella.. Se on aina kova paikka mennä yleisön ja tuomareiden eteen uudella ohjelmalla ja näyttämään se mitä kotona on treenattu. Jäitä hattuun vaan naiset, tsemppi päälle ja keskittyminen täysillä omaan suoritukseen. Matolla jännitys hävisi heti kun musiikki alkoi soimaan ja silloin sitä tajuaa että tää on se juttu mitä me rakastetaan. Ja se fiilis minkä seillä matolla saa, se on parasta tässä lajissa. Kun koko halli on täynnä yleisöä ja kuulee kannustukset onnistuneiden osien jälkeen. Ja se tunne kun voi tehä tunteella, venyttää vartalot loppuun asti ja samalla nauttia siitä hetkestä ja ihan jokaisesta tahdista ja liikkeestä. Ja kun näkee oman joukkueen siellä matolla ja jokaisen tytön kasvoista ja silmistä, että kaikki nauttii täysillä. Se on vaan yksinkertasesti jotain niin upeeta! Se fiilis on se mikä vetää meidät takasin matolle.



Caribia cup oli samalla karsintakisa ens viikonlopun World Cuppiin Vantaalle, mihin me lähdetään edustamaan Suomea. Nyt edessä on vielä muutamat treenit, ennen World cuppia, joissa hiotaan ohjelmaa ja tehdään vähän muutoksia. Kaikenkaikkiaan Caribia cupista jäi hyvä fiilis ja motivaatio kehittyä on entistäkin korkeammalla! Tästä onkin hyvä jatkaa kohti tulevia kisoja. Onnea vielä Mineteille kullasta ja Siriukselle ja Pippureille pronssista! :) Nähdään Energia-areenalla!

Kuulumisia

Hellurei! Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi, mutta tässä taas pitkästä aikaa kuulumisiamme niin treenisaleilta kuin sen ulkopuoleltakin.

Kiirettä on pitänyt, sillä viime viikkoihin on sisältynyt niin Hanna Asikaisen vierailu, käynti Larissan luona Kisakalliossa kuin hillitöntä treenausta tehoviikonlopun muodossa.




Ensimmäiset ulkopuoliset silmäparit ovat nyt siis nähneet kevään ohjelman kun Hanna Asikainen kävi treeneissämme muutama viikko sitten. Hansun vierailu oli todella hyödyllinen ja saimme paljon hyvää palautetta ohjelmasta sekä lisävinkkejä koreografiaan. Suurkiitokset siis Hansulle, joka tulee uusinta vierailulle jo tällä viikolla!



Reilu viikko Hansun käynnin jälkeen suuntasimme kohti Kisakalliota, jossa vietimme täysimittaisen treenipäivän: ensimmäiset viisi tuntia Larissan kanssa lattiabalettia ja ohjelmaa, sitten ruokatauko ja oma kolmen tunnin treeni. Päivä oli raskas, mutta todella hyödyllinen ja ohjelma menikin treenien aikana huimasti eteenpäin. Kiitokset Larissalle, jonka luokse Kisakallioon menemme jälleen käymään muutaman viikon päästä, heti A-maajoukkueringin leirin jälkeen.

Vielä muutama sana tuosta tehokkaasta tehoviikonlopusta, jota vietimme ennen hiihtoloman alkua. Pidimme kyseisellä viikolla yhteensä kahdeksat treenit, ja pelkästään kyseisen viikon viikonloppuna treenattiin yli viisitoista tuntia. Treeneissä paukutettiin huimat määrät kokonaisia, mikä teki viikosta todella rankan. Olimme kaikki kuitenkin tyytyväisiä koko viikon treeneihin, sillä vaikka viikko oli fyysisesti rankka saimme pidettyä laatua yllä väsymyksestä huolimatta, ja tekeminen vain paranani kokonainen kokonaiselta.




Tämän lisäksi on tietysti ollut kaikilla voimistelun ulkopuolisia kiireitä, päällimmäisenä varmaankin töitä ja opiskelua. Abiturienteillamme (Eve, Janita, Minna) onkin kevään kirjoitusurakka lähtenyt käyntiin kuunteluiden ja äidinkielen tekstitaidon muodossa ja nyt Minna ja Janita ovat neljän vuoden lukiouurastuksen jälkeen vihdoin ansaitulla lukulomalla. Lukuloma lähti luonnollisesti käyntiin penkinpainajaisilla eli penkkareilla, joihin tänä vuonna Freyoista osallistuivat Eve Järvenpään lukiossa ja Janita Mäntsälän lukiossa. Minna ei tänä vuonna enää penkkareihin osallistunut, sillä hän hillui jo viime vuonna kavereidensa kanssa penkkareissa heitellen karkkeja rekan lavalla hytisten. Penkkareiden myötä on lukioissa nyt siis valta vaihtunut, ja sitä juhlistettiin wanhojentansseilla, joissa meidän Neakin pyörähteli oikean prinsessan tavoin.


Tässä kaikki kuulumiset tältä erää, nyt täytyy palata jo biologian kirjan pariin. Tsempit treenisaleille, lisäksi erityisesti kaikille abeille jaksamisia luku-urakkaan! :)

Teksti by Minna, kuvat by Eve ja Nea

Back in business

Hei vaan kaikille!

Kilpamatoille palaamispäätöksen jälkeen ollaan nyt vihdoin päästy itseasiaan. Kausi pyörähti käyntiin viikolla yksi, jonka aikana valitsimme musiikin, ohjelmaan tulevat osat sekä teimme uuden ohjelman koreografian.

Ohjelma syntyi tuttuun tapaan meidän voimistelijoiden ja valmentajien yhteistyönä jo perinteeksi muodostuneella loppiaisleirillä. Leirin alkaessa ei ollut vielä muuta valmista kuin vaikeusosat valittuina. Musankin valmentajat kävivät miksauttamassa vasta ensimmäisenä leiriaamuna meidän voimistelijoiden ideoidessa keskenämme nostoja.

Itse ohjelmantekoprosessi on Team Freyoilla (valmentajat +voimistelijat) todella demokraattinen ja työnjaoltaan tasapuolinen. Me voimistelijat keksimme suurenosan liikkeistä, mikä takaa sen, että liikekieli on luontevaa ja juuri meille sopivaa. Meidän voimistelijoiden ideoimista liikkeistä valmentajat sitten bongaavat parhaat.Lisäksi valmentajat kuvioivat ohjelman ja vastaavat ohjelman yleisrakenteesta.

Ohjelma rakentui leirillä hyvää vauhtia ja saimmekin sen leirin aikana miltein valmiiksi, ihan alkua ja loppua sekä muutamia liikkumisia lukuun ottamatta. Olemme kaikki ohjelmaan todella tyytyväisiä ja sitä onkin ihana voimistella.

Leirin jälkeen olemme käyttäneet aikaa aukkokohtien täyttämiseen sekä ohjelman jo valmiiden osioiden hiomiseen. Asiat ovat siis hyvällä mallilla ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

ps. Tältä kaudelta ei valitettavasti ole vielä kuvamateriaalia, joten kuvituksena on arkistojen aarteita :)